Hiidenhauta – Kaartuvat
Genre Rock

LYRIC
Kaartuvat

Seisoin suuren metsän luona
Tarinoiden lähtehellä
Päivä painui kannen taakse
Yö nyt ylläni lepäsi

Katsoin halki kangasmaiden
Varjot varjoja pakeni

Hiljaa kaikki ympärillä
Hiljaisuus vain ääntä kuiski
En tunne pimeydeltä
Kaikkia mun seurassani

Kosken aivan sattumalta
Karsikon jykevää puuta
Josta vainajan voi nähdä
Pitämällä silmät kiinni

Tunnen sen miten on läsnä
Hän joka Manalle mennyt
On vuosisatoja sitten
Hän puhuu tämän puun myötä

Näen vain varjoja edessä
En edes erota puita
Joiden vanhat ilmeet voisin
Lukea elon ajoiksi
Seison suuren metsän luona
Ylläni puut kaareutuvat
Aivan kuin katoksi päälle
Itseni ja päälle metsän

Olen astunut jo kauan
Nyt kutsua jälleen kuulen
Tunnen nousevan eteeni
Menneiden isien haudan

Näen edessäni eläjän
Joka näillä mailla kulki

Tunnen sen väen veressä
Ja sen voiman syömmessäni

Hiljaa on pimeys täällä
Se istuu kivillä, maassa
Ja puiden oksilla niin, että
Kuulen kiertävän vereni

Valtava on hiidenkiuas
Jonka alla on tie tuonne
Kauas Tuonelan tuville
Sukuni elinsijoille
Tunnen liikkeen vierelläni
Välillä molemmin puolin
Tunnen kuinka tuo pimeys
Vie ajan pois silmistäni

Tässä hetkessä vain seison
Vierelläni vainajia
Jotka ovat minun sukuni
Ja väkeni voiman mahti

Seison suuren metsän luona
Tarinoiden lähtehellä
Pimeään jo silmät tottui
Yö vain ylläni lepäsi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *